Halló!

Täällä ollaan!

Toinen kokonanen päivä Islannissa alkaa kohta olla takanapäin ja niin myös ensimmäinen virallinen työpäivä. Sunnuntai meni aika lailla matkaamisessa, mutta onneksi tapasin Reykjavikissa saksalaisen Franzin koska ilman häntä en varmaan olisi edes selviytynyt Sólheimariin. Menimme kahdella bussilla aluksi Selfossiin mistä Axel haki meidät. Olimme noin kymmenen aikaan illalla perillä ja kaikki meidän kanssa samassa talossa olevat vapaaehtoiset olivat odottamassa meitä ulkona ja niin olivat myös amerikkalaiset CELL-oppilaat. Taivaalla näkyi ihania revontulia, joita en ole nähnyt Suomessa varmaan kymmeneen vuoteen. Maanantai alkoi joka aamuisella kokouksella missä kyläläiset tapaavat toisiaan ja kertovat tiedotuksia yms. Ohjelmaan kuuluu myös käsistä pitelyä ja laulamista. Kokous kestää n. 10-15 minuuttia, jonka jälkeen joko kylän työasioista vastaava Erlendur eli Elli tai Axel kääntää kokouksen tapahtumat englanniksi vapaaehtoisille. Kokouksen jälkeen kiertelimme kylässä tapaamassa ihmisiä ja katsomassa työpaikkojamme. Meistä uusista Franz työskentelee metsänkasvattamossa ja Dogukan leipomossa/keittiössä. Ja minä olen tietysti taidetyöpajoilla. Tekstiili, taide, keramiikka ja yrttipajat ovat samassa rakennuksessa. Maanantaina kävimme myös paljon keskusteluja työssäohjaaja Axelin kanssa, Ellin kanssa ja Paulon kanssa, joka oli ennen täällä vapaaehtoisena, mutta joka nyt johtaa yrttipajaa. Tänään tiistai-aamuna aloitimme tietysti kokouksella, jonka jälkeen meillä oli kolme islannintuntia. Jouduimme hyppäämään Dogukanin ja Franzin kanssa vähän kurssin "keskelle" sillä muut ovat aloittaneet jo muutamaa viikkoa sitten. Muutama vapaaehtoinen on jo jatkokurssilla sillä he ovat olleet täällä syksystä asti. Klo 12-13 on ruoka, jonka jälkeen aloitimme työt. Olin tänään tekstiilipajalla, jossa tulen luultavasti viettämään suurimman osan ajasta. Työnohjaajani Karin on erittäin mukava ja hänellä on maailman ihanin ääni, kun hän puhuu islantia niin se kuulostaa kuin linnunlaululta. Sólheimarissa asuu n. 100 henkilöä, joista 43 on kehitysvammaisia, joita kutsutaan koti-ihmisiksi. Tekstiilipajalla on töissä lähinnä koti-ihmisiä, joten tulen työssäni avustamaan heitä. Esimerkiksi tänään rupesin niisimään kangaspuita sillä eräs mies pitää kutomisesta erittäin paljon, mutta hän ei itse pysty kokoamaan kangaspuita. Islannissa niisitään eri puolelta kuin Suomessa, joten seisoin kangaspuiden sisällä muutaman tunnin työn touhussa. Klo 15 lähdimme kynttiläpajaan sillä Karinin täytyi mennä tuuraamaan kynttiläpajan ohjaajaa. Mukana oli tänään myös puupajalaisia sillä heidän ohjaajansa on lomalla. Kukaan pajalaisista ei osannut englantia ja kun Karin lähti hakemaan poikaansa hoidosta jäin yksin kaikkien islantilaisten keskelle juomaan teetä. Ihmeekseni huomasin ymmärtäväni jo jonkin verran islantia! Tai ainakin osaan sanoa oikesiin kohtiin já (kyllä) ja takk (kiitos). Kaikki ovat olleet kyllä todella ystävällisiä ja islantilaiset ovat olleet kovin innoissaan siitä, että olen Suomesta. Se pitää aina mainita ja todella monet ovat tulleet suoraan heti kysymään, että olenko minä se suomalainen. Vapaa-ajan ongelmiakaan ei yhdeksän kämppiksen kanssa tunnu olevan. Eilen oltiin pelaamassa sulkapalloa ja täältä löytyy lisäksi uima-allas ja kuntosali. Auditoriossa voi katsoa elokuvia ja muutaman kerran viikossa on open house kahvilassa missä kaikki kylän jäsenet voivat oleskella yhdessä. Kyläläiset myös valmistelevat näytelmää ja Elli kysyi, että haluaisinko tulla tekemään rooliasuja sitä varten. Viikonloppuna haluaisin lähteä käymään Selfossissa lähinnä kaupassa käynnin takia sillä Sólheimarin oma kauppa on suhteellisen kallis. Mutta ensin täytyisi löytää kyyti sillä täältä ei mene busseja mihinkään. Lähin pikkukaupunki Borg on 10 km päässä ja Selfoss siitä vielä vähän pidemmällä. Ehkä uskallan kysellä aamukokouksessa jos joku olisi viikonloppuna menossa shoppailemaan. Viikonloppuna haluaisin myös kävellä lähellä olevalle joelle, sinne kestää kävellä kuulemma n. 30 minuuttia. Yksin en kyllä uskalla lähteä vaan joku pitäisi saada kaveriksi (joka toivottavasti tietää mihin ollaan menossa). Tosin huomiseksi on luvattu lumimyrskyä ja jos tämä tuuli jatkuu viikonloppuun niin en todellakaan ole astumassa talosta ulos. Tuolla on tällä hetkellä oikeasti mahdotonta edes kävellä! Tuuli kaataan niin tehokkaasti kumoon että. Ja ikkunalasit helisee. Mutta joo. Siinäpä kaikki tältä erää! Loppuun vielä muutama kuvanen, jotka kyllä jo jaoin facebookissa.

Tuo rakennus on meidän koti! Sillä on hieno nimikin mitä en just nyt muista. Liittyi jotenkin laavaan.

Tätä mäkeä tallustelen alas töihin joka päivä. Vihreä rakennus on guesthouse missä amerikkalaiset asuvat. Tuulella tätä mäkeä on ihan tuskaa kulkea, ei ole väliä onko menossa ylä- vai alamäkeen. 

Yritin ottaa kuvaa noista ihanista vuorista, mutta tuuli niin lujaa, että kuvasta tuli ihan epätarkka. Tämä on vähänniinkun myös näkymä meidän olohuoneesta, miettikää!

Sjáumst (nähdään)!